Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet

								

uunin patsaan ja lausui joka kerran:
-- Noin seuratkaa lehmät toisianne koko tämä kesä, niin kuin tämä
tahdas seuraa tätä uunin patsasta.
Sitten hän litisti taikinan kakkaraksi ja paistoi sen tuvan
lämmitessä uunin leukakivellä, vei sen porstuaan jauhinkivelle
jäähtymään ja sen jälkeen läävään. Kakkarasta hän antoi vanhimmasta
alkain kullekin lehmälle pienen palan ja kierrettyään ensin palasen
lehmän pään ympäri myötäpäivään sanoi palaa antaessaan:
-- Pysy sunnuntaina Pietolassa Rasimäellä, maanantaina Kuotmäessä
Lyöhdyn aholla jne., nimittäin jokaiselle lehmälle erikseen sen
karjamaan ja paikan karjamaalla, missä minäkin viikonpäivänä oli
vuoro käydä.
Lammaspaimenet tekivät lampaankellossa taikinan samoin tempuin ja
antoivat sen lampaille. Nämä temput piti tehtämän ennen perheen
ylösnousua, ani varhain.
Emäntä nousi jo aamuhämärissä, pisti tuvan lämmitä ja herätti
paimenet. Sillä aikaa kun paimenet pukeusivat, otti emäntä karhun
hampaan, meni läävään, kiersi jokaisen lehmän ympäri kolme kertaa
karhun hampaalla myötäpäivään ja kiertäessään hän loitsi:



    Metsän kultainen kuningas,

    salon herra, maan isäntä!

    anna rauha raavahille,

    sorkkasäärille sovinto

    tänä suurena suvena,

    Luojan lämminnä kesänä.

    Korjaele koiriasi,

    raivaele rakkiasi

    jottei piiloa pitäisi

    eikä tuottaisi tuhoa.

    Kotihisi koirat kutsu,

    viekottele villahännät:

    sudet laita suitset suuhun,

    karhut rautakahlehisin.

    Teettäös tinainen neula,

    naula vaskinen valata,

    jonka päästät päälakehen,

    läpi luisten leukaluitten.

    Jos ei tuotana totelle:

    suden suuhun lukko laita,

    haitta karhun hampahisen

    takalukko leukaluihin.



    Kun ei tuosta kyllin liene:

    kätke koirasi kolohon,

    karvaturvat kalliohon,

    ettei koskis konnanpoika,

    metsän rakki raateleisi;

    tahi saata näiltä mailta,

    kauas karjan käytäviltä

    ylitse salon yheksän,

    salon puolikymmenettä

    maille tuntemattomille,

    nimen tietämättömille,

    johon ei kuulu karjan kellot

    eikä paimenten pakinat.



    Oi Ukko ylinen Luoja,

    taatto taivon valtiainen,

    jok olet onnella olija,

    heleällä hemmoaja!

    Tehkös kesät kaunihiksi

    lehtovieret leppehiksi,

    ahovieret armahiksi!

    Laita metsät mieleviksi,

    sinikorpi siivosaksi!

    Vieritä vihanta pilvi

    karjalleni katteheksi,

    ettei surma suin pitäisi,

    kaihi viljalta vitoisi.

    Rakentele rauta-aita,

    teräs seivoin seisattele

    ympäri minun eloni,

    kahden puolen karjaseni:

    maasta asti aita pannos,

    maasta asti taivosehen,

    ettei karhu kavahtaisi

    eikä susi yli käisi.

    Vähänpä minulla oisi

    surman suin pieltäviä,

    aholle ajettavia,

    päälle pälven pantavia.
Perheen noustua menivät naiset läävään eläimiä ruokkimaan ja